|
Bettina DAU VH-20877
Useamman kymmenen minuutin puhelun jälkeen hymy hiipi hitaasti kasvoilleni tajutessani mitä Tinan kasvattaja oli juuri minulle ehdottanut: että hän ottaisi Tinan luokseen varsomaan muutaman varsan ja kilpailemaan, koska hänen siittolansa varsoille oli kysyntää enemmän kuin tammat pystyivät varsomaan. Tämähän sopi minulle aivan loistavasti: hevosmäärä vähenisi Heijastuksessa joten rahaa menisi vähemmän ja minulla olisi enemmän aikaa tehdä töitä muualla! Lisäksi minun ei tarvitsisi luopua Tinasta ikuisiksi ajoiksi, sillä sovimme kasvattajan kanssa että Tina voi asua heillä niin pitkään kuin sekä minulle että hänelle sopisi - ja minä saisin vieläpä yli puolet Tinan synnyttämien varsojen myyntihinnasta! Niinpä Suomen itsenäisyyspäiväniltana saapui Heijastuksen pihaan suuri hevoskuljetusauto joka suuntaisi Keski-Euroopan läpi ja Italiaan, jossa Tina tulisi viettelemään mukavia mammapäiviä. Rutistin hellyttävää tammaa vielä oikein kovasti, tuikkasin porkkanan sen suuhun ja kuiskasin kimon karvaiseen korvaan käskyn olla nätisti kasvattajalla. Tamma hörähti ihan kuin olisi ymmärtänytkin, ja minä nostin haikein mutta helpottunein mielin kuljetusauton takasillan ylös kirkkaan tähtitaivaan alla.
Bettina DAU, "Tina" // syntynyt 21.6.2006 - 16-vuotias (21.12. 17 v., 2 kk = 1 vuosi) // kärpäskimo connemaratamma // 145 cm // kasvattaja: Dino d'Augenveau, Italia (tuonut womppabom) // omistaja: Amar // koulutustaso Ko VaB, Re 90, Me 50, koulupainotteinen // Italiassa kasvattajallaan.
Tina on oikein lupsakka ja lempeä ponitamma. Se on aina kerjäämässä herkkuja, ja mieluumin se viettäisi päivänsä laitumella puun katveessa lepäillen kuin kentällä harjoitellen. Ryhtiä ja vauhtiakin tästä tytöstä kyllä löytyy, kun vain osaa loihtia nämä ominaisuudet esiin. Hoidettaessa Tina on todella kärsivällinen ja rauhallinen. Erityisesti se tuntuu pitävän siitä että lapset hoitavat sen, heiltähän löytyy aina taskusta herkku tai pari ja aikaakin rapsutteluun yllin kyllin. Kaikkia kohtaan Tina on kuitenkin kiltti, kavioiden nostaminen on ainut homma jossa tamma voi laittaa vastaan. Pienestä komennuksesta Tina kuitenkin muistaa taas että ne kaviotkin pitää nostaa, eikä niitä saa laskea maahan kesken kaiken. Vesi ei ole Tinan mielestä laisinkaan maailman mukavimpia juttuja, mutta kärsivällisenä ponina kuitenkin sietää niin kokovartalopesun kuin jalkojenkin pesemisen - niin järvessä kuin pesukarsinassakin. Ylenmääräistä uiskentelua ja polskuttelua Tina ei kuitenkaan harrasta vaikka siihen maastoreissulla olisikin mahdollisuus. Talutettaessa Tina käyttäytyy yhdellä sanolla sanottuna hienosti, vaikka ruohotupot ovatkin aina silloin tällöin kovin houkuttelevia. Kuitenkin Tina lompsii taluttajan vierellä tottelevaisesti, mikäli hän vain pitää huolen ettei Tina pääse kuikuilemaan turhan kauas.. Ratsuna Tina on hitaasti lämpenevä. Alkutunnista se on melko jäykkä ja vaatii ratsastajalta paljon töitä saada tamma taipumaan ja asettumaan koko ajan kunolla, sekä polkemaan reippaasti alleen. Tina kuitenkin palkitsee ratsastajansa, mikäli tämä vain jaksaa uurastaa tarpeeksi uutterasti ja kärsivällisesti, ja lopputunnista tamma kulkeekin jo reippain ja tomerin poniaskelin, mukautuen pehmeästi kaarteissa ja kantaen itsensä hienossa muodossa. Tinan askellajit ovat todella miellyttävät. Sen käynti on ehkä vähän tahmeaa, mutta kun ratsastaja jaksaa istunnallaan aina silloin tällöin muistuttaa jalkojen siirtelystä, on käynti kuitenkin pitkäaskelista ja matkaavoittavaa. Tinan ravi on melko pompottavaa, mutta siihenkin tottuu nopeasti kun vain muistaa rentoutua ja hengittää. Laukka Tinalla taas on aivan ihanaa, oikeaa keinuhevoslaukkaa! Tinan laukka-askel on pitkä ja tasainen, eikä todellakaan pomputa turhia. Aina Tinalla ratsastaessa pitää muistaa selkeät ja päättäväiset avut, eikä tammalle saa antaa periksi vaikka sitä vähän laiskottaisikin eikä se jaksaisi oikein ravata kunnolla.. ;) Tottelematonhan Tina ei suinkaan ole, kysymys on vain viitsimisestä ja lämpenemisestä! Esteillä Tina ei ole laisinkaan lasten ratsu, ja pakko myöntää ettei aikuisillakaan aina meinaisi kärsivällisyys kestää tamman kanssa hypättäessä.. Esteet eivät nimittäin kiinnosta Tinaa pätkän vertaa, niillähän pitää tehdä kovastikin ruumiillista työtä ja nostella koipiakin jonkin verran. Ennen esteharjoituksia Tina pitää verrytellä todella hyvin, ja tehdä sille ehdottoman selväksi ettei laiskottelu auta ollenkaan. Sitten tarvitaankin vain kunnollisia apuja sekä pohkeilla että istunnalla, ja päättäväisyyttä ettei tamma luikahda salakavalasti esteen ohi (sen tämä tamma osaa muuten erinomaisesti!) tai tee äkkipysähdystä juuri esteen edessä. Päätäväisellä ja hyväkuntoisella ratsastajalla Tina kuitenkin hyppää ihan hyvinkin sitten loppupeleissä, pääseehän se ratana jopa 90 senttiä, mutta pakko myöntää että se on jo melkoinen suoritus - niin ratsastajalta kuin poniltakin! Maastossa Tina ei ole läheskään niin jähmeä ratsu kuin esteillä. Sitä vain sattuvat kovasti kiinnostamaan teiden varsilla ja niityillä kasvavat syömiskelpoiset kasvit, joiden varalta ratsastajan pitää olla todella tarkkana. Maastossa meneekin yleensä Tinan kanssa sitä paremmin, mitä reippaampaa vauhtia mennään. Koskaan Tina ei ole hingunnut muiden hevosten ohi maastossa, eikä se ole koskaan kummemmin mitään säikähtänytkään - näitä normaaleja, kuten kaarteesta yhtäkkiä kovaa vauhtia viilettäviä polkupyöriä lukuunottamatta. Turha siis pelätä että Tina riistäytyisi käsistä maastossa. Mikäli ratsastaja jostain syystä sattuukin putoamaan, ei Tina mene lähintä ruohotuppoa kauemmas - talvisin matka pysähtyy muiden hevosten luo. Kisoissa Tina on oma lempeä ja rauhallinen itsensä. Se ei turhia hötkyile, vaikka joskus kisojen sähköinen ilmapiiri antaakin tammalle himpun ylimääräistä energiaa. Tämä ei kuitenkaan ole pahitteeksi, onhan Tinaa paljon mukavempi ratsastaa kun ei koko aikaa tarvitse työskennellä sen eteenpäin saamiseksi. Tinaa kannattaa aina verrytellä pitkään ennen varsinaista suoritusta, koska sitten se kulkee paljon sulavammin ja vetreämmin. Radalla Tina jolkottelee suorituksensa läpi tasaisen varmaan tahtiin. Trailerit ja kuljetusautot ovat paikkoja joissa Tina ei todellakaan viihdy. Koppiin tai autoon Tina menee helpoiten kun sitä ruoalla houkutellaan, ja lisäksi kannattaa käyttää myös liinoja apuna tamman takana. Kun Tina sitten on matkalla, pitää sillä aina olla kasa heinää rouskutusetäisyydellä, muuten kopista kuuluu kolinaa ja hätääntynyttä hirnumista. Ulos kopista Tina tulee aina vauhdilla, ja siksi pitääkin olla varovainen ettei se pääse peruuttamaan syrjään lastaussillalta. Uloskaahausvauhtia hidastaa toki se, jos taluttaja tulee hitaasti perässä rehusankon kanssa. Ruoka siis auttaa tämän tamman kanssa useassa matkusteluun liittyvässä tilanteessa ;) conn - o. Amarn Bernetto (i. Begaafd, s. 7.8.2007), om. cerryniconn - t. Dona DAU (i. Don Quijote, s. 13.12.2009), om. Amar KRJ - kouluratsastus (porrastettuja ei merkattu)
|
Vielä aamulla istuskelin työpöytäni ääressä tuskissani päätäni puistellen ja kynää sormissani hermostuneesti pyöritellen: hevosia on vain aivan LIIKAA! Joka toisen minuutin vietin netissä pankkitiliäni tutkien - vain todetakseni sen olevan lähestulkoon miinuksen puolella. Toiset minuutit taas vierivät kun selasin vimmoissani jo valmiiksi rypistynyttä ja hiirenkorvaista Hevosopiston kurssiesitettä - totesin nimittäin juuri että eihän pelkällä tallilla elä! Ainakaan kun toimintaa järjestetään hädin tuskin joka toisena kuukautena ja kisoissa kierretään kymmenien hevosten kanssa pitkin maita ja mantuja - jotain lisätöitä olisi pakko hankkia! Mutta aivan kuin joku olisi kuullut ajatukseni, luikautti ikivanha ja rikkonainen kännykkäni tutun tilulaluleinsä: "Hello Amar. I'd like to talk about Bettina, could you phone me soon, please?" Viesti oli Heijastuksen ainokaisen connemaratamma Bettina DAU:n Italialaiselta kasvattajalta. Töllisteltyäni hetken puhelintani naputtelin näyttöön italiaanon numeron ja varauduin henkisesti valtaisaan puhetulvaan ja siihen, etten ehtisi ymmärtää puoliakaan kuulemastani hassulla aksentilla varustetusta englannista.
